Napostelua.

Vaa-an lukema paljasti itselleni syöttämät valheet. Ne valheet oli kinkunsiivu tuolta, juustoviipale sieltä ja lasten spagetin jämät lautaselta, kun eihän hyvää ruokaa sovi roskiin heittää ja koirakin on jo niin läski ettei niitä ainakan sille voi syöttää ja juustosiivukin on niin ohkanen ettei sitä edes lasketa ja kinkussahan ei oo rasvaa yhtään ja siinä on kuitenki sitä proteiinia. Pysähdyin siis ihan miettimään että onko itselleen valehtelu oikeesti noin helppoo ettei sitä edes huomaa ennen kun joku huomauttaa, tässä tapauksessa vaaka. Paino oli siis lähteny ihan pikkuhiljaa pienoiseen nousuun, joten tein hetimiten hiuksenhienon korjausliikkeen jotta oltaisiin taas oikealla polulla. Tästä eteenpäin kirjoitan siis joka päivä jääkaapin oveen kellonajan ja syötävän aterian. Selkiyttää hommaa ja motivoi pitämään näpit irti ylimääräisistä. Yllättävän pienestä se on sitten kuitenki kiinni.