Juoksukärpäinen

Kävi tossa taannoin semmonen hassu juttu kun oltiin kotipihassa hiekkalaatikolla leikkimässä kahden pienimmän kanssa. Siihen tupsahti sitten kaks hassua oravanpoikasta. Tulivat ihan iholle kun olivat niin uteliaita. Yritin siinä tovin sillee hillitysti väistellä ja tömistellä että "menettekös siitä" mutta nämä kurret eivät olleet moksiskaan, naurovat vaan päin naamaa. Tilanne alko tuntua jo samaan aikaan koomiselta ja ihan pirun pelottavalta. Ne ihan selkeesti yritti kiivetä vaunuihin missä meidän vauva nukkui. Kaappasin pojankin kyytiin ja aloin juosta. Juoksin henkeni edestä. Kahta oravanpoikasta. No mutta sitten itse asiaan.. Se miksi tännekkin avaudun tästä jännästä kohtaamisestani villin luonnon kanssa, on siinä että tää juokseminen tuntui niin helpolta että tänään sitten päivittäisellä vaunulenkillä otin muutaman juoksuaskeleen ja ajattelin että noo juostaan nyt sen verran kun jaksetaan. Ja kuinka ollakkaan jaksoin koko lenkin. Ja olisin jaksanu vielä enemmänkin, mutta oli pakko tulla kotiin tarkistamaan ettei kersat vaan kurista toisiaan. Tähän asti oon vältelly kaikkea juoksemista kun se on ollu muka NIIIN raskasta ja ihan hanurista,ihan semmosia pieniä pyrähdyksiä ottanu pakon sanelemana, mutta tästedes vaunulenkit mennään juoksujalkaa. Lenkin pituus ei kuitenkaan päätä huimaa (3,3km) Mutta mulle se on ihan tosi iso juttu sekin, kun ajattelee muutama kuukaus taaksepäin niin sadan metrin kohdalla oli jo pakko pysähtyä huohottamaan ja polvet ja sääriluut huus armoo.

Perjantaiherkku

Teki hirveesti mieli jotain mässyä, mut sit kuitenki semmosta mikä ois ees jotenki semmosta terveellistä. Kolusin kaappeja ja silmää mulle nikkas heti semmonen korkkaamaton myslipaketti, sekä kaikenmoisia ryynejä ja siemaniä sieltä kaapin syövereistä. Sit googlailin vähän tommosia myslipatukkaohjeita ja niitähän löyty ihan kivasti. Hirveesti niihinki oli saatu sokeria ja rasvaa ängettyä niin mä sit vähän sovelsin. Ite käytin makeuttamiseen banaania, steviaa ja ihan vähän ruskeeta sokeria. Tuli just sopivan makeita, eikä semmosia ällöjä.

Kuivat aineet

Kourallinen joulusta jäänyttä rusinapähkinäsekotusta

3/4 dl mantelijauhoja

3 kourallista myslisekoitusta (tässä tapauksessa sisältäen rusinaa, banaania ja paahdettuja hasselpähkinöitä)

2rkl kookosjauhoja

2rkl chia siemeniä

1rkl pellavansiemeniä

1-2dl kautahiutaleita

2tls ruokokidesokeria

Reilusti steviaa (canderel green)

1tls suolaa

Nesteet

1reilu rkl kookosöljyä

1rkl voita

1,5 banaania

Sitten ihan yksinkertasesti kaikki kuivat sekasin, banaanit soseeks ja öljyt mikron kautta banaanien joukkoon ja lopuks kuivat myös banaanien sekaan. Mössö sekasin ja pellille semmoseks suorakaiteeks tai jonkinmoiseks neliskanttiseks tai ei kai sil nii välii oo vaik olis ympyräki, kunhan on semmonen tasanen. 200 astetta ja 20-25 min uunin keskitasossa. Leikkasin lämpösenä kun oli vielä pehmee ja käärin patukat folioon ja laitoin heti kylmään. Hyvää oli. Lapsetki tykkäs.

Lopputulos vatsalihashaasteesta

Ei tää duuni ainakaan hukkaan menny. Seuraavaks aattelin kokeilla sitä kyykkyhaastetta, jos sais sit jotain muotoo tohon roikkupyllyyn, mut tän toukokuun vedän ihan normi salitreenillä ilman mitään ylimääräsiä haasteita. Pikkasen ärsytti aina sängystä illalla nousta rutistamaan jotain p*rkln vatsalihaksia ku oli päivän aikana jotenki unohtunu, mut ykskään kerta ei jääny välistä sen takii vaan aina reippaasti ylös vaan.