Tavotepaino saavutettu!

Olin asettanu tavoitteeks että Juhannukseen mennessä tulisi painon olla 60kiloa ja näinhän siinä kävi että toi 60raja meni rikki jo viime kuussa ja nyt kiikutaan siinä 59 kilossa, mikä sopii mullen varsin mainiosti. Enää en ole niinkään sitä painoa yrittäny pudottaa vaan nyt ollaan alettu miettimään että mitenkäs niitä lihalsia sais kasvatettua. Annoskokoja oon kasvattanu ihan skidisti, eli puolikkaan rahkapurkin sijaan vedän ihan koko purkin ja kanaa syön vähän enemmän ku sen 100g. Ja reeneihin oon ottanu semmosen kolmijakosen ohjelman että katotaan ny miten lähtee toimimaan. Vaikka nyt oon saavuttanu tavotteeni niin tarkkana sitä pitää olla kuitenki ja aamusin punnata paino ettei vaan lähtis salakavalasti läskistymään. Muutaman viikon tässä kun on ollu sillee et en oo enää painonpudotusmielessä reenannu vaan siinä lihaksen kasvatusmielessä niin on tullu semmosia mietteitä et miten sitä pystyis sit seuraamaan sitä kehitystä, kun enää ei auta se vaa'an lukemien tuijottaminen vaan ihan peilistä pitäis ne tuloket nähdä ja sitä kun ehkä vähän sokeutuu itteensä tuijotellessa niin pitääkö tässä nyt ruveta ihan mittanauhalla mittailemaan niitä hauiksen ympäryksiä ja reisien ympärysmittoja että sais jonkin konkreettisen lukeman mistä lähtis sit rakentamaan? Vai miten tää homma toimii? Vähän hukassa oon ehkä.. Mut ehkä se tästä.

Juoksukärpäinen

Kävi tossa taannoin semmonen hassu juttu kun oltiin kotipihassa hiekkalaatikolla leikkimässä kahden pienimmän kanssa. Siihen tupsahti sitten kaks hassua oravanpoikasta. Tulivat ihan iholle kun olivat niin uteliaita. Yritin siinä tovin sillee hillitysti väistellä ja tömistellä että "menettekös siitä" mutta nämä kurret eivät olleet moksiskaan, naurovat vaan päin naamaa. Tilanne alko tuntua jo samaan aikaan koomiselta ja ihan pirun pelottavalta. Ne ihan selkeesti yritti kiivetä vaunuihin missä meidän vauva nukkui. Kaappasin pojankin kyytiin ja aloin juosta. Juoksin henkeni edestä. Kahta oravanpoikasta. No mutta sitten itse asiaan.. Se miksi tännekkin avaudun tästä jännästä kohtaamisestani villin luonnon kanssa, on siinä että tää juokseminen tuntui niin helpolta että tänään sitten päivittäisellä vaunulenkillä otin muutaman juoksuaskeleen ja ajattelin että noo juostaan nyt sen verran kun jaksetaan. Ja kuinka ollakkaan jaksoin koko lenkin. Ja olisin jaksanu vielä enemmänkin, mutta oli pakko tulla kotiin tarkistamaan ettei kersat vaan kurista toisiaan. Tähän asti oon vältelly kaikkea juoksemista kun se on ollu muka NIIIN raskasta ja ihan hanurista,ihan semmosia pieniä pyrähdyksiä ottanu pakon sanelemana, mutta tästedes vaunulenkit mennään juoksujalkaa. Lenkin pituus ei kuitenkaan päätä huimaa (3,3km) Mutta mulle se on ihan tosi iso juttu sekin, kun ajattelee muutama kuukaus taaksepäin niin sadan metrin kohdalla oli jo pakko pysähtyä huohottamaan ja polvet ja sääriluut huus armoo.

Perjantaiherkku

Teki hirveesti mieli jotain mässyä, mut sit kuitenki semmosta mikä ois ees jotenki semmosta terveellistä. Kolusin kaappeja ja silmää mulle nikkas heti semmonen korkkaamaton myslipaketti, sekä kaikenmoisia ryynejä ja siemaniä sieltä kaapin syövereistä. Sit googlailin vähän tommosia myslipatukkaohjeita ja niitähän löyty ihan kivasti. Hirveesti niihinki oli saatu sokeria ja rasvaa ängettyä niin mä sit vähän sovelsin. Ite käytin makeuttamiseen banaania, steviaa ja ihan vähän ruskeeta sokeria. Tuli just sopivan makeita, eikä semmosia ällöjä.

Kuivat aineet

Kourallinen joulusta jäänyttä rusinapähkinäsekotusta

3/4 dl mantelijauhoja

3 kourallista myslisekoitusta (tässä tapauksessa sisältäen rusinaa, banaania ja paahdettuja hasselpähkinöitä)

2rkl kookosjauhoja

2rkl chia siemeniä

1rkl pellavansiemeniä

1-2dl kautahiutaleita

2tls ruokokidesokeria

Reilusti steviaa (canderel green)

1tls suolaa

Nesteet

1reilu rkl kookosöljyä

1rkl voita

1,5 banaania

Sitten ihan yksinkertasesti kaikki kuivat sekasin, banaanit soseeks ja öljyt mikron kautta banaanien joukkoon ja lopuks kuivat myös banaanien sekaan. Mössö sekasin ja pellille semmoseks suorakaiteeks tai jonkinmoiseks neliskanttiseks tai ei kai sil nii välii oo vaik olis ympyräki, kunhan on semmonen tasanen. 200 astetta ja 20-25 min uunin keskitasossa. Leikkasin lämpösenä kun oli vielä pehmee ja käärin patukat folioon ja laitoin heti kylmään. Hyvää oli. Lapsetki tykkäs.

Lopputulos vatsalihashaasteesta

Ei tää duuni ainakaan hukkaan menny. Seuraavaks aattelin kokeilla sitä kyykkyhaastetta, jos sais sit jotain muotoo tohon roikkupyllyyn, mut tän toukokuun vedän ihan normi salitreenillä ilman mitään ylimääräsiä haasteita. Pikkasen ärsytti aina sängystä illalla nousta rutistamaan jotain p*rkln vatsalihaksia ku oli päivän aikana jotenki unohtunu, mut ykskään kerta ei jääny välistä sen takii vaan aina reippaasti ylös vaan. 

Vähän jarrua.

Nyt on kroppa antanu sellasta signaalia, että vauhti on liian kova. Jänniä huimauskohtauksia ja rytmihäiriöitä on nyt viimeaikoina ollu normaalia enemmän. Kilo viikossa on siis turhan tiukka tahti. Eli pientä säätöö taas ohjelmassa. Kunnon lepopäivää ei oo tähän asti oikeestaan ollu ollenkaan ku joka päivälle on jotain pientä jumppaa, joten nyt yritän pyhittää viikossa yhden kokonaisen päivän ihan vaan levolle, tai no siivoomisen ja pyykkäämisen lomassa. Lisäks oon ottnu vähän superfuudia tohon ruokavalioon. Ekaks kokeilin tehä semmosen pirtelön, mut hyi s**tana, se oli ihan jäätävää shittiä! Siispä heitän noi sörsselit aamurahkan sekaan ja eiku ääntä kohti. 

Super-aamurahka

Puolikas rahka

Desilitra mehukeittoa

1 tls msm-jauhetta

1 tls kookosöljyä

2 rkl kookosjauhetta

1rkl chia siemeniä

Puolikas banaani

1 rkl kaurahiutaleita

Väliaika-raportointi vatsalihas-haasteesta

Ihan hyvältä hommaltahan tää vaikuttaa. Ainakin keskivartalo alkaa tuntua jämäkämmältä ja ryhti tuntuu paremmalta ja on muutenk semmonen "voimakkampi"olo. Ja kyllä tohon ulkoiseenkin habitukseen on jotain pientä muutosta tullu. Sarjat alkaa vaan tuntumaan vähän raskaammilta ja vähän enemmän aikaa kuluu tohon hommaan mut siinä samalla ton satsin tempasee ku emmerdalet pyörii telkus. Ihan jo oottelen että näinköhän ihan rantakuntoon tällä sais ton mahan vedettyä jahka loppuun asti päästään. Puoliväli ollaan jo ylitetty.

Napostelua.

Vaa-an lukema paljasti itselleni syöttämät valheet. Ne valheet oli kinkunsiivu tuolta, juustoviipale sieltä ja lasten spagetin jämät lautaselta, kun eihän hyvää ruokaa sovi roskiin heittää ja koirakin on jo niin läski ettei niitä ainakan sille voi syöttää ja juustosiivukin on niin ohkanen ettei sitä edes lasketa ja kinkussahan ei oo rasvaa yhtään ja siinä on kuitenki sitä proteiinia. Pysähdyin siis ihan miettimään että onko itselleen valehtelu oikeesti noin helppoo ettei sitä edes huomaa ennen kun joku huomauttaa, tässä tapauksessa vaaka. Paino oli siis lähteny ihan pikkuhiljaa pienoiseen nousuun, joten tein hetimiten hiuksenhienon korjausliikkeen jotta oltaisiin taas oikealla polulla. Tästä eteenpäin kirjoitan siis joka päivä jääkaapin oveen kellonajan ja syötävän aterian. Selkiyttää hommaa ja motivoi pitämään näpit irti ylimääräisistä. Yllättävän pienestä se on sitten kuitenki kiinni.

Massuhaaste

Eilen pärähti käyntiin 30 päivän vatsahaaste. Ihan vaan mielenkiinnosta haksahdin kokeilemaan. Sain yllytettyä armahan siippanikin kokeilemaan ja otettiin ihan kuvatkin lähtötilanteesta. Uudet kuvat räpsästään luonnollisesti haasteen loputtua. Sas nährä kuin käy. Eihän se mulle mitenkään yllätyksenä tuu että reenaamalla lihas kasvaa, mutta toi ohjelma vaikuttaa niin systemaattiselta et kiinnostaa ihan sen takia et piileekö tossa joku juju vai onko se ihan sama ronttaako niitä vatsoja sillee fiilispohjalta miten sattuu.

Pedon luku ohitettu.

Toissapäivänä vaaka näytti heti aamutuimaan 66,6 ja aattelin että mitäköhän tääki päivä tuo tullessan, mutta siitä huolimatta päivä oli ihan hyvä ja seuraavana aamuna olikin painoo humpsahtanu ihan kivasti pois. Tänään aamupaino oli  tänään 65,9 kg ja sehän tarkottaakin sitä että loppukiri alkaa. Vaikka täysiähän tässä ollaan tähänkin asti menty niin pientä hienosäätöö oon ruvennu jo suunnittelemaan. Ruokailua jatketaan samaan tyyliin muuuutta nyt otetaan kardion ja aeroobisen rinnalle vähän enemmän rautoja ja punttia. Onhan noi sykettä nostavat ryhmäliikunnatki ihan kivoja mut jotenki tuntuu nyt siltä että punttisali kutsuu. Tänään ihan säikähdin ku eksyin heti aamutuimaan punttikselle ja katoin ssiinä kulmasoutua tehdessä peiliin ja kelasin että v*ittu missä pumpissa yläkroppa oli. Maanantaina tempasin rankan käsi- ,hartia- ja selkäreenin ja tulokset näky näin nopsaan. Vielä ku sais keskivartalon ja reidet samassa suhteessa kondikseen ni ois melkein paska hailee mitä se vaaka sanois.. Kunhan sais sitä kiinteyttä ja lihansta noiden löllöjen tilalle. Mutta tavotellaan nyt vielä näitä numeroita ku ollaan siihen kerta ryhdytty. 28kg on jo lähteny 4:ssä kuukaudessa ja 5,9kg pitäis saada juhannukseen mennessä pois. Mä oon niin voittanu jo tän skaban mut vedetään nyt täysii sinne juhannukseen asti ja katotaan kuin paljon heilahdetaan ohi tavotepainosta. Jos veikkailemaan uskaltais lähtee niin vois kuvitella et jussina paino ois jotai 53-54 kg, mikä kuulostaa kyllä ihan helvetin hyvältä. Ei ehkä pitäis tällee leijua, mutku nyt vaan on pakko sanoo että tuntuu ihan HELEVETIN HYVÄLTÄ olla minä!

Hissunkissun

Maaliskuu ollaan otettu aikas iisisti. Salille en oo päässy kun hirmuinen miesflunssa tuli ja teki minut kipeeksi. Sydän tanssi jatsia ja kuume sahas ylös alas. Vaan eipä tehnyt selvää minusta. Tässä sitä taas ollaan ja hommat jatkuu. Kiloja on tippunu tasaseen tahtiin ilman reniäkin että nou paniikkia sen suhteen, painoindeksilaskurin mukaan ollaan jo normaali painoisella alueella. Mutta mielenterveydellisistäkin syistä olis kyllä hyvä sinne salillekkin päästä. 

Niin on taas..

Viikko hurahtanu enkä mitään ruokavalioita oo saanu tänne päivitettyä. No mut tässä sitä tulee. 

9:00 aamupala: kahvi, 100g rasvatonta maitorahkaa 1dl mehukeittoo

12:00 päivällinen: 100g maustamatonta broitsun filesuikkista, raejuustoo ja salaattia.

15:00 välipala: proteiinipatukka

18:00 iltapala: rahka mehukeitolla. 

Nyt on kyllä pakko myöntää että viikonloppuna tuli kyllä ihan pikku lipsahdus kun poika täytti 2 vuotta niin vähän kakkua tuli maistettua.. Tai paskaakos sitä tässä kaunistelemaan. Kaksin käsin vedin turpaani minkä kerkesin. Silmät vaan seistä möllötti ku vajos semmoseen herkkupsykoosiin. Se on varmaan ihan hyvä sillon tällön vetää tommoset överit ku siitä ku rupes taas orjentoituu ni paino humpsahti taas vähän paremmalle kymmenluvulle. Woohoo! Pienet sille.   

Lukemia

Tässä kohtaa vois olla paikallaan semmonen väliaikahehkutus. Eli vuoden alusta kiloja on tullu alas 22kg puhdasta läskiä. Wuhuu! Pienet sille. Homma kuitenki jatkuu samaan malliin. Eli muutoksia ruokavalioon tai reeneihin näillänäkymin ei oo tulossa. Huomenna aattelin laittaa tänne mun ruoka- ja junppaohjelman ihmisten ihmeteltäväks. Nyt ei jaksa kun tää pädin piteleminenki tuntuu jotenki ylivoimaselta. Oli taas sitä supermättöhakkaapotki-reeniä eli cross combat. Rystyset ja polvet huutaa armoa niin annettakoon sitä heille. Öitä. Ainiin.. Kiitos AnzQu kun hoidit mun apinoita että pääsin junppailemaan ja kaikkee. Lavjuu!

Ku aina ei jaksais.

En tiiä mistä moinen kumpuaa, liekö sitten arjen raskaudesta vai tästä laihdutusoperaatiosta vai vauvan yö-valvomisista vai kaikesta tästä yhdessä, mutta eilinen ja toissapäivänen on ollu ihan jäätäviä. Ja sen on kyllä naapuritkin kuullu. Ihan semmosia pieniä rage-piikkejä oon saanu näille apinoille ku ovat sotkeneet tai tapelleet tai muuten hyppineet silmille. Ensin oon huutanu nuppi punasena niille ja heti perään on tullu se paskamutsiharmitus ja ollu sillee et anteeks ku äiti vaan huutaa. Fiilikset pomppii ihan laidasta toiseen. En mä sais väsymystäni niiden niskaan kaataa. Paino on kyllä tippunu ihan kiitettävää tahtia ja ehkä jossain kohtaa vois lisätä semmosen before- after kuvanki..ehkä! No mutta.. Nyt on toi vauvakin syötetty (tässä toisella kädellä syöttelen) Niin jos vielä hetken vetäis zetaa ennenku aamu valkenee ja taas lenkille pitää lähtee joote zzz... Öitä tai huomenta tai what ever!

Palkkaria ja rahkaa mehukeitolla.

Noniin nyt on sitten elämäni ensimmäinen kamppailu-painotteinen reeni takana. Aivan loistava reeni. Oli pistaria ja potkutyynyä ja ihan semmosta kunnon mättöö. Hyvää koordinaatio jumppaa blondille. Niin mun laji! Pientä kämmiä lukuun onttamatta pysyin ensikertalaiseks kuulemma yllättävän hyvin mukana.  Ohjaaja kun tuli tekniikoita neuvomaan ja piti pistariin osua niin ihan sillee skidisti vedin ohi ja osuin tätä suoraa poijjuun. Ei kuulemma haitannu.. Epäilen. Mutta kivasti sai kyllä kaikki patoutuneet aggressiot purettua tolleen rakentavalla tavalla. Nyt sitä on jotenki paljon lempeemmällä tuulella. Huomenna onki kotitreenipäivä kun mun murmeli lähtee töihin lepäilee. 

Välipalatuokio

Ei muutaku patukkaa huuleen ja viideltä jumppaan. Vuorossa ois tänään cross training mix ja huomenna aattelin koklata cross combattia. Oli aika reteen näköstä tekemistä kun viimeks ihan sivusta kattelin. Ja mikäs tässä on jumpalle lähtiessä kun on ihan uuden reenikenkulitki.

Aamulenkille.

Aamurahka on vedetty mehukeitolla höystettynä ja tytöt on kuskattu kouluun ja eskariin. Pojan kanssa tässä ootellaan että vauva heräis että saa senkin syötettyä niin pääsis tempaseen aamuairoobiset tonne ihanan loskaiseen ulkoilmaan. Tosin muahan se loska ei haittaa koska oon ostanu niin monet kenkäparit nyt tän talven aikana että on kyllä kumma jos ei joka kelille löydy sopivia. Aivan loistavaahan ois jos ei tarttis noita pikkuapinoita mukaan ottaa kun huomasin tossa toissapäivänä että tuplarattaiden kumit huutaa tyhjyyttään ja pumppu meni viime syksynä säpäleiks. Toisaalta siitähän saa vähän lisävastutsta tohon lenkkiin.. senku sutii vaan menemään.

Noniin! Tästä se lähtee..

Hyvät ihmiset. Koska bloggaaminen on tätänykyä kuuminta hottia ja koska koen jatkuvaa tarvetta täyttää facepuukkia ärsyttävillä "Huhhuh! Kylläpäs oli kova junppa" -päivityksillä, aloitan minäkin nyt sitten bloggaamisen, jotta kanssaihmiset facebookissa välttyisivät tältä treeni- sekä ruokavaliohöpinältä.